Ville
Kirjoitukset
Ronja Riitta Miljaana Saario
Silläkin uhalla, että tämä alkaa muistuttaa vauvablogia, esittelemme yhden kuvan tämänpäiväisestä kummityttömme Ronja Riitta Miljaana Saarion kastetilaisuudesta. Paikalla oli neljä lähes samanikäistä vauvaa, joista piti tietysti ottaa yhteispotretti. Itselläni unohtui kiireessä kamera kotiin (gasp!), joten jouduin tyytymään hätävarakännykkäkameraan.
Itse tilaisuus sujui hyvin, ja vauvan keuhkot tuntuivat toimivan - kuten myös Villen, joka taisi taas väsyä reissussa. Ruoka oli kerrassaan erinomaista, hirvipaistia piti käydä santsaamassa ja kotimatkalla minulla olikin ähky.
Villen ensimmäinen joulu
Ville vietti juuri ensimmäistä jouluaan, jota varten matkasimme Hannen vanhempien luokse Kausalaan. Ajomatka oli moninkertaisesti Villen aikaisempia matkoja pitempi, ja aattoiltapäivällä perille päästyämme poika olikin varsin stressaantunut eikä esimerkiksi ruokailuista tahtonut tulla mitään. Myöskin yöunet jäivät varsin vähäiselle, kun pikkuinen joutui totuttelemaan matkasänkyyn.
Joulupäivän aikana Villen olo kyllä koheni, ja joululahjoja jaettaessa hän jo oli kunnossa, vaikka itse jako-operaatio taisikin mennä yli ymmärryksen. Mutta lahjat itse olivat oikein kivoja, Annun tekemällä alustalla oli kiva huitoa käärmettä. Lisäksi Ville sai vauvan astioita, leluja, vaatteita ja Henkien kätkemä-DVD:n, joka saattoi tosin olla enemmän Hannelle. :-)
Paluumatka sujuikin huomattavasti mukavammin, kun me älysimme pysähtyä hiukan tiheämmin ja pysähdyksillä ottaa Villen pois turvakaukalosta. Kyllä silti taisi olla mukava päästä omaan kotiin ja omaan petiin nukkumaan.
Uusin sukupolvi
Kappas, näköjään taidammekin ehtiä ensimmäisenä esittämään kuvia kaikista kolmesta Turun fandomin uusimmasta tulokkaasta, jotka nähtiin yhdessä Turun scifiseurojen pikkujouluissa 4.12.
Ja vielä lisää kuvia
Lyhennetään vähän aikaviivettä, eli jatketaan Ville-historiikkia eteenpäin. Villellä on parin kuukauden aikana käynyt paljon vieraita. Hannen sisko Annu tuli lokakuun lopussa käymään pariksi päivää Turussa ja pääsi näin ensimmäistä kertaa tapaamaan tulevaa kummipoikaansa. Samalla Ville jäi ensimmäistä kertaa lapsenvahdin hoteisiin siksi aikaa, kun isi ja äiti kävivät pankissa lainapapereita allekirjoittamassa.
Lisää kuvia
Ai joo, jäi vähän kesken silloin 1,5 kuukautta sitten... Noh, jatketaan tarinaa. Torstaina 14.10. Ville pääsi ensimmäistä kertaa kotona kylpyyn. Kylvyssä oli erittäin hauskaa, mutta kylvyn jälkeen ilme meni hieman vakavaksi kun pääsi tulemaan vilu kuivattaessa. Tästä toivuttiin pikaisesti, ja illemmalla päästiinkin käymään kauppaan. Ville halusi välttämättä kantaa omat vaippansa.
Lauantaina sitten vauvaa katsomaan saapuivat mummo ja vaari. Vanhana kuoromiehenä vaari alkoikin heti lauleskella pojalle. Sunnuntaina Ville pääsi kokeilemaan sitteriä, joka pisti pikkumiehen mietteliääksikin. Taisi olla mukava istuin (no, totta puhuakseni, Ville on alkanut pitää sitteristä kunnolla vasta viime aikoina).
Pahasti myöhässä oleva päivitys
Tämä postaus on jo nelisen viikkoa myöhässä, ja ollut jo useamman päivän kirjoitettavana, enkä silti tahdo saada sitä loppuun. Laitetaan siis nyt ensin vain alkuosa ja loput myöhemmin, niin tulee edes jotain julkaistua.
Maanantaina 4. päivä Hannella ja Villellä kävi taas lisää vieraita, kun neljä TSFS:n hallituksen edustajaa kävi vauvaa katsomassa yhdessä Emman (Tutkan hallituksesta) kanssa.
Tiistaina Hanne ja vauva olisivat jo päässeet lähtemään, mutta Hanne halusi itse olla sairaalassa vielä yhden päivän, jotta saisi paremmin opeteltua kaikki tarvittavat rutiinit. Maanantain ja tiistain välinen yö olikin ensimmäinen, jonka Ville vietti äitinsä huoneessa, ja vasta tällöin tuli selville, että pojalla oli ollut vatsavaivoja lähes jokaisena yönä.
Vierailut jatkuivat taas tiistai-illalla, kun mummi ja pappa kävivät toistamiseen äitiä ja lasta katsomassa, mukanaan veljeni Tuomas ja mummani. Aino poikkesi samaan aikaan paikalle, ja Ville kiersi taas sylistä toiseen. Vierailuajan lopussa Tero kävi vielä tuomassa Hannelle rintapumpun ja katsomassa vauvaa.
Keskiviikkona sitten koko perhe pääsikin kotiin, kunhan sairaalassa saimme sovitettua vauvan parikymmentä senttiä liian isoihin haalareihin ja turvakaukaloon. Kotona sitten saikin hiukan ihmetellä jotta mitä nyt teemme, mutta pikaisen päättelyn (silmät kiinni) jälkeen lykkäsimme Villen sänkyynsä nukkumaan. Ja alkupäivinä pienokainen ei juuri muuta tehnyt kuin nukkui, söi ja nukkui. Sekä usein nukkui syödessään. Hoitorutiinit saimme kasaan melko nopeasti, vaikka kotiin tultuamme huomasimmekin useita pikkutarvikkeita, joita piti käydä pikaisesti hommaamassa.
Vierailijoita
Tänään saivat Ville ja Hanne kahteen otteeseen ison liudan vierailijoita, kun ensin vuodeosastolla kävivät Saariot, Aino, Johanna ja Suntilat. Ville otti vierailut lunkisti, vaikka häntä siirreltiin sylistä toiseen jatkuvasti, ja Aleksi ja Iria riehuivat ympäriinsä, myös sängyn alla.
Illemmalla sitten mummi ja pappa kävivät myöskin katsomassa Villeä, eikä tämä tästäkään häiriintynyt, päin vastoin. Pappa osasi vielä vaihtaa vauvan vaatteet sujuvammin kuin tuore isä, ja lokoilua oli hyvä jatkaa mummin sylissä.
Aamulla oli Villellä ollut lääkärintarkastus, jossa kaikki oli mennyt jälleen kerran hyvin. Edes Calmette-piikki ei saanut Villeä itkemään, vaikka loppuvaiheessa oltiinkin jo melko lähellä. Pää oli kuulemma oikein hyvän muotoinen, ja lääkärin mukaan Villellä on varmaankin tekniseen alaan suuntaumuksia, kun hän seurasi lääkärin lamppua suurella mielenkiinnolla. Vauvan paino oli aamuun mennessä pudonnut noin 200 grammaa, mikä onkin ihan normaalia synnytyksen jälkeen. Hannella taas on maito alkanut nousta kunnolla, ja enää ei ole tarvinnut lisäravintoa vauvalle antaa, itse asiassa Hanne on saanut maitoa jo säilöttyä jääkaappiinkin talteen jonkin verran.
Hannekin on nyt jo muutenkin paremmin jaksanut hoitaa Villeä, sain jo opettaa Hannelle miten vaipat vaihdetaan. :-) Huomiselle on luvassa taas lisää vierailuja, ja itse menen päivällä töissä käymään, jotta työasiat saadaan mahdollisuuksien mukaan nakitettua reiluksi kuukaudeksi muille työntekijöille.
Villen hoitoa
Tänään oli vuorossa Villen hoitoa, kun Hanne, joka on jo selkeästi paremmassa kunnossa, ei kuitenkaan vielä jaksa kantaa vauvaa, ja muutenkin liikkuminen on vielä hieman hankalaa. Näin ollen vauvan hoito tuli sitten melko suuressa määrin minun työkseni, ja olenkin nyt pariin otteeseen vaihtanut Villeltä vaipat, pukenut hänet, kanniskellut vauvaa ympäriinsä, ja röyhtäyttänyt (yrittänyt röyhtäyttää) häntä pari tuntia. Ja ruokkinut pullosta, kun Hannen maito ei riittänyt.
Kuuden tunnin kohdalla oli Villen verensokeriarvo ollut hieman alhainen, mutta Hannen ja lisäravinnon avulla ne olivat nousseet pian normaaliksi. Vauva nukkuu hyvin rauhallisesti lähes koko ajan, eikä muutenkaan kovin paljoa ääntele - silloin tällöin kuuluu pieniä "äh", ja "tuh"-ääniä. Itkua ei ole kuulunut kuin välittömästi syntymän jälkeen ja nyt hiukan illalla, kun ilmavaivat kiusasivat - Ville hotki saamansa lisämaidon yhdessä hujauksessa, ihmekös tuo jos vähän ilmaakin tuli nieltyä. Kädet ja jalat kyllä huitovat jatkuvasti, jotenkin Ville onnistui jo illalla saamaan molemmat jalkansa samaan potkuhousujen lahkeeseen, ja omaa ruokailuaankin hän hankaloittaa usein huitomalla ympäriinsä ja työntämällä näin itseään Hannesta poispäin.
Lisätietoja synnytyksestä
Nyt jaksan minäkin jo hiukan pidempää postausta kirjoittamaan, joten voin hiukan tarkemmin kertoa tapahtuneista. Eli, eilen aamulla Hanne herätti minut klo 5.45 paikkeilla, kun hänellä oli lapsivesi tullut noin varttia aiemmin, ja tuon jälkeisenä aikana ollut kahdet tai kolmet supistukset. Nappasimme tavarat mukaamme ja lähdimme TYKS:iin, jonne pääsimme noin kymmentä yli kuudeksi.
Sairaalassa kuitenkin havaittiin, että supistukset eivät olleet vielä varsinaisia synnytyssupistuksia, eli avautumisvaihe ei ollut vielä alkanut, mutta meidät siirrettiin kuitenkin synnytyshuoneeseen, jonne jäimme odottamaan lääkäriä, joka sitten päättäisi siirretäänkö Hanne vuodeosastolle odottelemaan synnytyksen alkua vai mitä tehtäisiin. Lääkäriä odotellessa supistukset alkoivat käydä hieman kivuliaiksi, joten Hanne meni suihkuun, joka helpotti oloa hiukan, ja ilmeisesti sitten laukaisi synnytyksen kunnolla käyntiin niin, että kun lääkäri noin klo 8.15 pääsi kierroksellaan meille asti, oli Hanne jo lähtenyt avautumaan noin 3 cm verran.
Tämän ansiosta Hannelle voitiin antaa epiduraalipuudutus (supistukset alkoivat jo olla erittäin tuskallisia varsinkin selkäpuolella), ja anestesialääkäri pääsikin sektiosta paikalle pian yhdeksän jälkeen. Pian puoli kymmenen jälkeen epiduraali alkoikin jo vaikuttaa ja Hannen olo parani sen verran, että itse pystyin kymmenen maissa poistumaan hetkeksi ruokaostoksille. Päivän ateria muodostui minulla kirjolohisalaatista ja mikropizzasta (illalla kotiin lähdettyäni haukkasin vielä grilliltä nakkisämpylän), Hannen ruoat jäivät ennen Villen syntymää nestemäisiksi, eli jugurtteihin, sosekeittoihin ja vastaaviin.
Puolilta päivin avautuminen oli edennyt noin viiteen senttiin, mutta epiduraalin vaikutus alkoi heiketä, ja hoitaja tuli "viime tingassa" hätiin asentamaan epiduraalipumpun, joka auttoikin taas paljon. Kahden jälkeen - palattuani autoa viemästä - kivut alkoivat taas lisääntyä, kun avautumisen kanssa oltiin noin seitsemässä sentissä. Kätilö laittoi Hannelle selkään akvarakkulan, joka lievitti kipua hiukan muttei kuitenkaan kovin paljoa. Pystyssä olo tuntui tehoavan parhaiten myös kipuun, ja neljältä alkoi Hanne olla käytännössä täysin avoimena. Tämän jälkeen piti vielä jonkin aikaa yrittää saada viimeiset millit auki kävelemällä, muuten seisoskelemalla ja säkkituoliin nojailemalla, sekä lisäksi vielä tipan avulla, mutta siinä puoli viiden ja viiden välillä alkoi sitten ponnistusvaihe. Tarkka ajankohta on jostakin kumman syystä jäänyt meillä molemmilla hiukan pimentoon...
Ponnistusvaihe kävi varsin hankalasti, se vain venyi ja venyi, ja vaikka tipan annosta lisättiin ja muutenkin mahdollisimman paljon auteltiin, niin Ville ei vaan tahtonut mahtua ulos. Väliliha piti leikata, mutta tämäkään ei vielä riittänyt, vaan sekä Hanne että Ville alkoivat uupua. Jossakin vaiheessa huone olikin sitten yht'äkkiä täynnä kätilöitä ja lääkäreitä, ja muutaman supistuksen kanssa jouduttiin auttamaan jo imukupillakin, jotta Ville saatiin ulos.
Hanne menetti operaatiossa jonkin verran verta, kun välilihan leikkauksen yhteydessä joku verisuoni alkoi vuotaa verta, ja Hannelle valutettiinkin litran verran nestettä menetetyn puolen litran verimäärän tilalle. Kaikesta huolimatta minä onnistuin olemaan pyörtymättä, ja sain jopa leikattua Villen napanuorankin sujuvasti. Kun Ville oli punnittu ja annettu Hannelle syliin, otettiin vielä istukka (450 g) pois ja harsittiin Hanne kasaan. Tämän jälkeen sainkin sitten minä vuorostani Villen syliini, ja pääsin pesemään Villen. Tämäkin tuntui sujuvan ihan kätevästi. Tämän jälkeen kävin vielä pikaisesti asentamassa synnytysosaston ilmoitustaululla olevaan sukkatauluun Villen sukan, ja Hanne siirrettiin yläkertaan vuodeosastolle (osasto 310, huone 15 - vierailuajat ovat joka päivä klo 18-19 ja lisäksi sunnuntaisin klo 14-15, vierailuaikojen kanssa ollaan osastolla melko tarkkoja, jotta äidit pääsevät myös lepäämään).
Ville on täällä tänään
Nyt olen aivan liian väsynyt kirjoittamaan mitään muuta kuin olennaisimmat tiedot, eli: Ville, syntymäaika 1.10.2004 klo 18:08, 3170 g, 50 cm, pisteet 8/8/9. Ville voi ja potkii hyvin, Hannelle synnytys oli hiukan raskaampi, mutta eiköhän Hannekin pian toivu.