Hupsista
Nyt nolottaa. Tero oli illalla Inkan kanssa käymässä meillä ja Inkan leikkiessä muovimukeilla kaivoin kameran esiin. Kamerassa ei vaan tuntunut automaattitarkennus toimivan lainkaan, millään objektiivilla. Putket kuitenkin toimivat hyvin EOS 5:ssä ja olin jo melko varma että 10D:stä on mennyt automaattitarkennus rikki.
Vasta Teron ja Inkan lähdettyä hoksasin että olin vaihtanut Canonin sivuilla olevien Chuck Westfallin kirjoittamien 10D:n CF-asetusten kuvaussivun vinkkien mukaisesti CF 4:n asentoon 3, joka siirtää automaattitarkennuksen suljinnapista *-nappiin. Viimeksimainittua painettaessa kamera alkoi tarkentaa aivan normaalisti. CF 4 kyllä vaihtui hyvin pian takaisin 0-asentoon, johon olen jo liiaksi tottunut.
Mutta Lontoonmatkan kuvat on nyt sitten kaikki käytetty Capture One DSLR LE:n läpi, ja niistä voisi jossakin välissä ne pari edes kohtalaista otosta käydä lisäämässä valokuvagalleriaan. Pääosasta kuvia ei mitenkään kovin kaksisia tullut, museoissa piti käyttää usein 1600 ISO herkkyyttä kun valo ei edes 50/1.8:lla tahtonut riittää ja muutenkin kuvista tuli vähän turhan turistisia, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Mutta taas tuli moneen otteeseen huomattua, että tarvitsen lisää millejä laajakulmapäähän, 28 mm:n putkesta kun tulee efektiivisesti 45 mm 10D:ssä. Vaihtoehtoina siis on joko 1Ds (ihan kuin minulla olisi siihen varaa tämän vuosisadan aikana) tai joku todella laajakulmainen linssi, esim Canon EF 16-35/2.8L USM, jolla silläkin on hintaa vähän turhan paljon, $1399.95 B&H:lla ja 2031 € Rajalassa. Miksi oi miksi linssit ovat niin kalliita Suomessa? Saksasta New York Camerasta tuon saisi 1798 €:lla, joka sekin on 50 % enemmän kuin USA:ssa. Taitaa jäädä tämäkin haaveeksi ainakin joksikin aikaa...